Maanantai ei alkanut parhaalla tavalla. Aamulla vein rakkaan ystäväni, Harrin juna-asemalle kello 5:30. Kun pääsin takaisin kotiin, en saanutkaan heti unta, vaan vähän myöhemmin ja nukuinkin sitten aamun ensimmäisen tunnin ohi. Syynä unen puutteeseen oli myös lauantainen työyö… En siis ole vielä tutustunut kunnolla luentomateriaaliin sissimarkkinoinnista, mutta sain kurssitovereiltani siihen jo hieman evästystä luennolla käytetyin esimerkein ja silmäilin itsekin diat läpi ja markkinointitavat vaikuttivat tehokkailta ja hauskoilta.

Pääsin onneksi loppupäiväksi kouluun ja ehdin jopa nauttimaan lounastakin… Istuin ensimmäisen kerran maanantaina koulunpenkille kuuntelemaan luentoa kohderyhmistä. Pohjustuksen jälkeen meidän piti valita joltain kulttuurin osa-alueelta tapahtuma ja miettiä sellainen kohderyhmä, joka ei lähtisi tällaiseen tapahtumaan. Emilian kanssa päätettiin ottaa aiheeksi lastenkulttuuri ja seikkisrock, mutta ilmeisestikin valintamme oli huono, sillä saimme ehdotuksiimme vastaukseksi pelkkiä hymistelyitä ja kommentin, ettei valinta ollut paras mahdollinen. Tuli taas sellainen olo, että mitä teen tuolla koulussa, kun en ikinä saa vastaukseksi muuta kuin hymistelyitä tai sitten ei koko lausetta edes kuunnella ja asiaan vastataan aiheen vierestä. Ainakin siinä seikkisrockissa oli mielestäni haastetta ja tapahtumantekijöillekin olisi haastetta saada tapahtumaan liikkeelle aikuisia, joilla ei ole omia lapsia, mutta ehkä kummilapsia. Tiesin kyllä, että Seikkisrockissa on ollut myös esiintyjiä, jotka eivät ole suoraan esim. lastenyhtyeitä, mutta meillä oli tarkoituksena saada ihan uusia kävijöitä koko tapahtumaan.

Markkinointiviestinnän dian pohja oli muuten hieno! Olen mainosfriikki, olen aina ollut. Katsoin jo ala-asteikäisenä aina kuukauden parhaat sekunnit ja mietin miksi mainos oli hyvä. Edelleen “arvioin” mainoksia. Ehkä myös monet muut… Mutta minulle ne ovat lähdes “lempiohjelmia”.

Olen koko päivän paininut viimeisten gaala-asioiden kanssa… Luulen, etten jaksa tänään kirjoittaa tämän enempää. Jospa huomenna kirjoittaisin heti koulun jälkeen, voisin suoltaa enemmän tekstiä. Nyt kauppaan ostamaan jotain herkkuaineksia…

Perjantain luennolla kirjoitin paljon muistiinpanoja ja tunsin oppivani monia asioita.

4P:n malli oli minulle uutta asiaa ja teoria vaikutti ihan toimivalta.  Mielenkiintoista oli osio aiheesta hinta, sillä hinnoittelu ei ole aina kovin helppoa. Äitini kukka- ja puutarhakaupassa käytämme kerrointa x, joka kuitenkin loppujen lopuksi muutetaan vielä “suuhun sopivaksi” hinnaksi. Joskus 2,40€/kpl voi olla myyvempi ja “edullisempi” hinta asiakkaan mielestä kuin 2,30€/kpl. Uskoisin että ihmisten mielikuvat numeroista aiheuttavat tällaisia hintaharhoja. Toisinaan nk. harhan luomiseksi hinta taas kääntyy alas päin.

Ulkoinen ja sisäinen saatavuus ovat yrityksen kulmakiviä. Näitä asioita käsiteltiin hyvin ja mielenkiintoisella tavalla, joka sai itsellekin ajatuksen kulkemaan luennolla. Jatkan edellisestä esimerkistä äitini kukka- ja puutarhakaupasta… Kukkakaupan sijanti on Säkylän keskustassa, pihassa on melko hyvät pysäköintimahdollisuudet ja julkisivu on useimmiten näyttävä ja houkutteleva. Kauppa on avoinna arkisin kello 9-17 ja viikonloppuisin 9-13. Aukioloajat voivat tarpeen tullen aikaistua tai venyä ja se on tullut asiakkaille tutuksi vuosien varrella, että sisään voi astua vielä kello 20, jos tarve vaatii ja yrittäjän auto on kaupan pihassa. Sisäinen saatavuus kukka- ja puutarhakaupassa on elinehto, pitää olla riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa, tarvittavaa esite- ja opastusmateriaalia asiakkaille sekä mahdollisesti tuleville asiakkaille. Jos asiakas haluaa asentaa pihalleen altaan ja suihkulähteen, eikä myymälässä ole ainuttakaan esitettä tarvittavista tuotteista on odotettavaa, että asiakas vaihtaa yritykseen, joka pystyy palvelemaan häntä. Lisäksi kukka- ja puutarhakaupassa on erittäin tärkeää esillepano, somistus ja sisustus.

Entä kulttuuripalveluita myyvät yritykset, pätevätkö samat säännöt heihin? Esimerkiksi Bar Kukan tiistai-bingossa käy tasaisesti paljon väkeä. Asiakkaan näkökulmasta syitä tähän voisi olla…

• Bar Kukan sijainti on loistava (Linnankatu  17, Turku), ihmiset löytävät tiensä helposti bingoilemaan.
• Bingon alkamisaika on kello 22:00, bingon kierroksia on kaksi. Bingo alkaa melko aikaisin, siis suurinpiirtein samaan aikaan kuin keikat ravintoloissa arkena. Ensimmäisen kierroksen jälkeen voi tehdä valinnan jääkö vielä toiselle kierrokselle vai lähteekö kotiin.
• Palveluympäristö on miellyttävä, bingoarvonta tapahtuu lavalta ja asiakkaat saavat täyttää bingolappuja istumapaikoiltaan (jos sellainen löytyy).
• Bingohenkilökunnan saavuttaa helposti ihan vain huutelemalla kysymyksensä tai asiansa lavaa kohti. Baarihenkilökuntakin voi olla saavutettavissa, jos tiskille hiipii kesken bingokierroksen. Kierrosten välissä tiski täyttyy bingoilijoista ja jonolta ei voi välttyä.
• Muut asiakkaat luovat pientä kilpailuasetelmaa kilpailemalla bingopalkinnoista myöskin, mutta useimmiten se tuntuu vain hauskalta.
• Bar Kukassa on aina, ei vain bingoiltoina erittäin erikoinen, mieleenpainuva ja tyylikäs sisustus, sekoitus eri tyylejä.
• Ilman bingoakin Bar Kuka on suosittu istuskelupaikka, jossa on hyvä ja erilainen ohjelmatarjonta verrattuna tavallisiin kaljakuppiloihin. Tässä oli vain esimerkki eräästä heidän tarjoamastaan palvelusta.

Yhteenvetona voisin ajatella, että kulttuuripalveluita käyttävät ihmiset haluavat hyvää asiakaspalvelua, mielihyvää, vastinetta käynnilleen. Erikoistavaraliikkeistä ihmiset haluavat myöskin hyvää palvelua, mielihyvää ja vastinetta käynnilleen. Tavoite on molemmissa sama, mutta tapa jolla kaksi eri alan yritystä siihen pääsevät on eri.

Asiakaspalvelusta voisin kirjoittaa pitkät pätkät… Olen ollut asiakaspalvelija 8 vuotta. Pidän asiakaspalvelusta ja minulle on erittäin tärkeää, että asiakkaalle jää yrityksestä ja minusta hyvä kuva. Kukkakaupassa asiakaspalvelu oli huomattavasti helpompaa kuin karaokeravintoloissa. Esimerkiksi viime lauantaina yritin kertoa häiritsevälle asiakkaalle nätisti, että hän voi painua helvettiin. Kyseinen herra on joka viikonloppuinen asiakas ja melkoinen takiainen. Hän häiritsee muita asiakkaita ja minua, ja kohtelee laitteitani huonosti. Vaikka käytin kaikki asiakaspalvelussa, lastenohjaajana pienryhmäkodissa ja  järjestyksenvalvontakurssilla oppimani psykologisen osaamiseni taidot, en saanut herraa aisoihin. Samalla yritin hermot riekaleina palvella muita asiakkaita hymyssä suin ja rauhallisesti juontaen samaa showta, kuin aina ennenkin. Ei ollut helppoa, mutta ei se asiakkaan tyytyväisyyden takaaminen aina olekaan. Sain muiden asiakkaiden sympatiat ja poke viimein löysi yökerhon karaokepuolenkin ja nappasi häiritsevän tyypin kainaloon.

Tällasia ajatuksia perjantain luennosta, toivottavasti joku luki tämän loppuun asti …

Keskiviikko aamulla meillä oli luento, jonka aiheena oli Johdanto markkinointiin. Olin odottanut tämän kurssin alkamista jo jonkin aikaa ja odotin myös ensimmäistä kunnon luentoa. Minulle oli kuitenkin jokseenkin vaikea kuunnella luentoa, sillä päässäni pyöri lähinnä Yrittäjien Ystävänpäivägaala ja kaikki siihen liittyvät asiat,kuten markkinointi. Markkinointi -käsitettä yritettiin avata meille erilaisilla mitä markkinointi on -otsakkeilla. Otsakkeiden alapuolella oli selitys, joista kaikkien merkitys ei kuitenkaan auennut. Tiedän, markkinointi on laaja käsite, mutta pitääkö se esitellä niin, ettei mistään saa tarttumapintaa. Kaipaan tylyjä faktoja pöytään, tiedon liimaamista päähäni, en lainattuja korulauseita. Tärkeät faktat hukkuivat lainasanojen joukkoon.

Kulttuurimarkkinointiosio antoi itselleni enemmän tietoa ja ajattelemisen aihetta.. Asiakaslähtöinen ajattelu on juurikin sovellettava kulttuurimarkkinointiin. Voisi sanoa, että jotkut tekevät sitä mitä muut pyytävät ja jotkut tekevät sitä mitä itse tahtovat.  Esimerkiksi kuvataiteilija voi taiteilla omaksi ilokseen, mutta jos hän haluaa ansaita teoksillaan hänen on siis löydettävä asiakkaakseen heitä, jotka pitävät samantyyppisistä asioista kuin hän itse. Pidän tuosta ajatuksena. Enkä ollut aikaisemmin oikeastaan ajatellut koko asiaa… Ei tämäkään kyllä markkinointiin liity. En taida osata kirjoittaa asiaa tällaiseen blogiin, kun on tottunut kirjoittamaan tunneperäisiä asioita ja nyt pitäisi ilmeisestikin kirjoittaa tiukkaa faktaa. Stressihän tässä vain pahenee.

Iltapäivällä saimme kuulla Mika Hartikaisen luentoa unelmien toteuttamisesta. Oli kiva kuunnella, mitä kaikkea hän oli tehnyt ja miten hän oli kyseiset asiat elämässään saavuttanut, mutta minulle ei jäänyt kovinkaan paljoa konkreettista tietoa käteen tältä luennolta.

Tuli vain mieleen tähän loppuun, että on todella masentavaa, jos luennoitsijalla on tyylinä  lannistaa luennolla olijat. Miksi olettaa koko ajan, että “ne pari” tuovat sen huonon esseen, huonon tehtävän, palauttavat kaiken myöhässä tai eivät pääse koko kurssia ollenkaan läpi? Miksi kohdella ylimielisesti koko luokkaa, jos kyse on todellakin parista ihmisestä? Turhauttavaa…

Voi olla, että ajatukset olivat keskiviikkona liikaa tulevassa tuotannossa ja siksi kirjoitan tätä blogiakin torstain (melkein perjantain) puolella, toivottavasti  asenteeni on toisenlainen perjantaina ja nousen oikealla jalalla sängystä.

Markkinointi ja tiedottaminen -kurssi alkoi tänään ja siksi oikestaan kirjoitankin tätä blogia. Henkilökohtaisesti minulla ei ole kokemusta kulttuurimarkkinoinnista. Olen kuitenkin aikaisemmin työssäni tehnyt tiedotteita ja muita tekstejä.  Toivottavasti opin tällä kurssilla monta asiaa. Alku vaikutti lupaavalta ainakin .

Welcome to WordPress.com. This is your first post. Edit or delete it and start blogging!